maanantai 25. toukokuuta 2015

Hieno venesaitti kannattaa seurata:   https://www.facebook.com/groups/F1H2OModel/

sunnuntai 24. toukokuuta 2015


Kusankoski-startti. henkka kolmas alkueristä, Tony viides. lopputuloksissä ei näin hyvät sijoitukset enää Täydellien raportti parin päivän päästä.

Uusi Tiimijäsen Tuukka Tiainen mekkaa.


 Shepherd velox V 10 Pto Tositoimissa Tonylla. valitettavast Tony sanoi että kahden luokan ajaminen samassa kisassa on liian raskasta, joten pikku velox jää...

Kuusankosken finaalistit: Teemu Saarinenkin vaihteeksi hymyilee.. Voittaja Risto Rönnkvist oikealla..




"harmaa eminenssi"  kahvitauolla: Ilkka mannio ja kirjoittaja Raddaddy ihmettelevät maailman menoa. Rata oli hyvä 1/10 turisteille mutta olemattoman pidon vuoksi isoille nitroautoiille tuskaa tuottava ajettava. Ilkka sanoi:  menestyksen ja katastrofin välinen juopa oli hiuksenhieno. Tiimin osalle tuli näitä jälkimmäisiä turhan monta...

lauantai 23. toukokuuta 2015

NYT kun uusi kisasesonki on alkamassa ja monet kaivavat "naftalinista" kisalaitteensa, ja huomaavat että viime kauden mylly on "väsynyt" eli mäntä/sylinteriyhdistelmä on menettänyty tiiviytensä, suositelen seuraavaa: Pura moottorisi kokonaan, puhdista osat liuottimessa, puhdista männän yläpää ja palotila karstasta. esimerkiksi hienolla 1200 vesihiontapaperilla ja puhdistuksen jälkeen tarkista yläkuoliokohdan tiiviys. Jos on toivomisen varaa, suunnittele 21 myllyn sylinterin kuristamista eli "Pinchausta". tässä kuvat prosessista, ota yhteyttä -miten sen voisi hoitaa minulla. vatanenj@gmail.com          Lue myös jäljempäni seuraavilla sivuilla oleva PIENOISMALLI lehden artikkeli "Käytä ja heitä"- EI KAI ??



Tämä laji F2A spiidilennokit on pienoislaitteiden kaikkein rajuin laji.  Seuraan lajia ktiivisesti, sillä aikoinaan se oli minulle aktiivilaji. Kun tulos on yli 300km/t voi sanoa olevansa "maailmanluokan" kisaaja, minä sain aikaiseksi jotakin 260/270km/t joten olin vielä "amatööri". Luokka vaatii syvällistä tuntemusta pienoismoottoreiden sielunelämästä , ja kovaa kuntoa lennättämisessä.



Ready to go

perjantai 22. toukokuuta 2015



Team Shepherd /Racing Hobby haluaa jakaa palkinnot 1/8 ja 1/10 kuskeille automerkistä riippumatta, kauden on-road nitrokisoissa.  "Kisan voi voittaa onnella, mutta ollakseen TQ eli alkuerien nopein, on oltava nopea, ja palikat koossa"

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Oisko jotakin uutta, kun ajotaitoni jäi tuonne viime vuosituhannelle 70 luvulle?

21 nitromylly, vakkari pilli, vaihde

, PALJON Nitroa ja pitoainetta. Yksinkertainen kaava...

Olen uudelleen lämmittänyt kontaktit "Specialty Engineering" firmaan joka on johtava Dragster puoti meillä Suomessa. he tuovat VP Nitro tuotteita ja uudeleen ollaan touhuamassa heidän RC nitrtofuileja: TÄYTTÄ AMERIKAN HERKKUA, JOSTA NITROMYLLYT TYKKÄÄ !!

lauantai 16. toukokuuta 2015

Nyt olisi sitten tarjolla TODELLISTA RETROA.. Aivan minun harrastuksen alkuajoista...
1950 luvun alkuvuosista ! Silloin ei leikitty pienoisautoilla, vaan lennokeilla ! Harrastajat olivat sitä mieltä että autoja harastavat vain ne jotka ovat liian yksinkertaisia trimmaamaan lennokkeja hyvin lentäviksi.. Olisikohan vieläkin niin??? No Minä kuitenkin harrastin aluksi lennokkeja, siksi kunnes slot racing autot, 60 luvun lopussa alkoivat kiinnostaa ja se oli sitten se "elämäni moka" joka vei parhaat ajat tehdä menestyksekästä valokuvausbisnestä, kun  leluautojan kanssa präkättiin (silloisen vaimoni mielipide)

Olin busaillut kaikenkarvaisia lentäviä härpäkkeitä, lähinnä siimaohjattuja, mutta kerhossa (VLK!) alettiin tehdä Friiflaitteja eli vapaastilentäviä polttomoottorilennokkeja. Siihen aikaan pienet COX 0,8cc hehkutulppamyllyt olivat sekä kohtuuhintaisia että helppokäyttöisiä. Nitroa ,, metanoolia ja rissaa sai Hesassa Yliopiston apteekista kun kantoi tiskille reseptin: 1/4 osa Rissaa, 1/4 osa Nitroa ja loput eli 1/2 mettistä... Sitten vaan vanha maitopullo tädille tiskin yli ja takaisin himaan (maidot myytiin siihen aikaan kaupassa omaan pulloon).

Olin hankkinut tarvittavan COX Thermal Hopper 0,8 myllyn, potkureita ja tulppia, 2V akun, johtoja ja hauenleuka klemmarit hehkutusta varten, balsaa ja modelspan paperia päällystykseen sekä leffastudiolta hakenut asetaattifilmiä joka laitettiin purkkiin ja apteekista asetonia siihen päälle. parin päivän kuluttua oli purkissa LENNOKKILIIMAA. Piirustukset tehtävään lenokkiin kopioitiin amerikkalaisesta lennokkilehdestä siten että luennoitsijoiden käyttämään heijastuslaitteeseen laitettiin tuo lehden sivu ja heijastettiin oikean kokoon seinälle jossa oli iso paperi jonne hahmoteltin tuo piirustus. Mitään kopiofirmaa tai netistä printattavaa matskua ei tietenkään ollut-moneenkymmeneen vuoteen.
Sattui sillä tavalla että sairastuin angiinaan muutama viikko ennen tärkeitä Chysler-Plymouth kisoja
( amerikkalainen kisaformaatti jolla autofirma houkutteli lennokkipoikien faijoja.. PR toimintaa siis., faijathan kuskas kakrujaan harrastuksiin jo silloin -tai "vielä silloin". Sekä Kraisuja että Plymoutteja oli sitten rivissä kisapaikalla) Mutsi tiesi kuinka fanaattinen olin silloin jo ja antoi minun kasata lennokkini SÄNGYSSÄ MAATEN.

(Eka siimaohjattuni, kohtalo normaali eli surkea!)

Kone jota rakensin oli RAMROD 250 Friiflaitti, erinomainen konstruktio jota vieläkin käytetään Nostalgia ja Old Timer luokissa. Tässä sarjan pakkauksen kuva: (hankittu E Baysta)



Kasasin koneeni kuitenkin noista summittaisista piirustuksista , tässä Model Airplane News lehden kunnollinen piirustus josta nykytekijät koneen rakentavat:

Niinpä sain koneeni kasattua, päällystettyä ja kaikki lisukkeet asennettua. Isossa pahvilaatikossa kuljetin koneen kentälle. Edellisenä päivänä olin ollut "asissteeraamassa" noita Spiidimiehiä joiden joukkoon halusin jonakin päivänä kuulua:

Päivä Malmin lentokentällä oli aurinkoinen ja lämmin-täydellinen lennokkipäivä !Siihen aikaan siellä sai lennättää paitsi siimiksiä, myös vapaastilentäviä lennokkeja. Sellainen oli silloin lennokkiharrastuksen merkitys, Lentotoiminta pantiin aina lennokki kierrosten ajaksi seis. Nyt ollaan laittamassa seis koko touhulle,  todella hieno homma!


RAMROD 250 ja sen suunittelija Ron St Jean U.S. natseissa 1954

Kasasin koneen hyvissä ajoin ja heittelin ilman moottoriehoja muutaman kerran trimmikeikkoja kädestä jotta se lentäsi jotenkuten oikein ja kaarrolla, jotta se nousisi kunnolla taivaalle.
Sitten ajattelin että kokeillaanpas myös moottorilla. Täytin pipettisäiliön nitrofuililla ja päräytin Cxin käymään. Se lähti heti, joka oli paha asia, sillä fuilia oli matkassa aika lailla. No, tohkeissani lemppasin koneen ilmaan. Se nousi vaakaasti nousukaarrossa ilmaan, Motti kävi jä kävi ja sitten tajusin ! UNOHDIN SYTYTTÄÄ FUSELANGAN ! Fuse on vapareissa sellainen punotu lanka joka sytytetään ja se palaa hitaasti ja lopuksi polttaa peräsimessä olevan kumilenkin poikki ja peräsin nousee jousen avula pystyyn ja kone alkaa vajota takaisin mahan.

Kun motti oli sammunut asettui minun Ramrod vaparini kauniiseen vaakalento liitoon nappaili termiikin toisensa perään aurikkoisella taivaalla ja alkoi kadota etelään päin.
Menin malmin lennonjohto torniin kyselemään josko lentäjät olisivat nähneet ilmasta minne se olisi pudonnut ? lennonjohtaja kyseli ilmassa olevilta piloteilta minun koneestani. Yhdeltä kuului vastaus.
Juu tuolla se liitelee kauniisti Suomenlahden yläpuolella Viroon päin.

Siis, niinkun ENSI TRIMMI LENNOLLA, mun elämäni eka vapari.



EKA JA VIKA, FOR SURE... SIIHEN SE JÄI, tuo vapareiden rakentaminen !!

Nyt kun olen tämän sepustuksen tänne busaillut, on enää jäljelä tuo "loppuunsaattaminen" eli uuden koneen rakennus ja siitä jutun kirjoittaminen Pienoismalli lehteen. Moni asia täytyy tehdä valmiiksi ennenkuin "pieni puuyksiö" odottaa siivotulla ja siunatulla puistoalueella. Onneksi olen minä, kuten vanhempanikin aikanaan ymmärtäneet että kakaroiden on annettava harrastaa ja mielummin niin että he saavat määrätä mitä harrastetaan.Ei  sen kovin ihmeellistä tarvitse olla, kunhan yhdessä ollaan.
Oma EGO on pidettävä taustalla tai sitten valittava kaverit joiden ego vastaa omaani..